Sydän pomppii ja hengästyttää.
12.8.2024 Enää 9 päivää jäljellä hoitoja! Aivan mahtavaa! Hissukseen voimat tuntuivat huvenneen johonkin lomailemaan ja sydän jumputteli välillä omiaan. Pienoista hengenahdistusta havaittavissa, en silti lähtenyt kiirevastaanotolle, vaikka näin minua ohjeistettiin. Lääkäriin en pienestä mene. Huomasin myös “alakerran” karvoitukseni varisseen pyttyyn…
Ruokahaluni kasvoi heti sytostaatin alettua. Ei puhettakaan pahoinvoinnista, vaan sain hevosen ruokahalut. Todellakin! Jatkuvasti olisi pitänyt saada murua rinnan alle. En siis laihtunut hoidon aikana, vaan ennen sitä, ruokavalion muutoksen tähden lähti 8kg. Olen kiitollinen. Ruokahalun lisääntymiselle ei ole selitystä, sillä en syönyt kortisonia lainkaan.
Sain energiahoitoja, jotka omalla tavallaan auttoivat. Meditoin joka päivä, kuunnellen rentouttavaa musiikkia. Ajattelin positiivisesti ja tein mielikuvaharjoituksia. Sään salliessa käppäilin ulkona luonnossa ruokkimassa perhosia ja hoitamassa puutarhaa, sekä keräilemässä yrttejä. Kohta hoidot loppuisivat ja pääsisin nauttimaan luonnon omasta apteekista. Yrtit tietenkin kuivatin.
Kuljin myös normaalisti ihmistenilmoilla, en pelännyt pöpöjen tarttumista, luotin immuunijärjestelmääni huolimatta siitä että tämän syövän nyt olin saanut. Mies sairasti kuumeisen flunssan, mutta minuun se ei tarttunut. Tämä vahvisti luottamustani omaan vastustuskykyyni.
Aamuinen sädehoito oli kyllä koettelemus, koska asetuttuani hoidettavaksi, koneesta kuului whuum… Sähköt hävisi itse koneesta ja tietokoneesta, muutoin sähköt kyllä toimivat. Siinä sitten odottelin sammakkoasennossa ja rakko täynnä. Kului 15min. Nyt insinööri sai koneen kuntoon ja voitaisiin aloittaa. Vaan ei! Tietokoneeseen piti vielä ajaa tietoni uudelleen. Tässä kohtaa totesin, että nyt on tiukat paikat ja rakko halkeaa kohta! Minulta kysyttiin josko mitenkään voisin odottaa vielä 10min? Lupasin yrittää.
Selkäpiitä karmi ikävästi ja jälleen aloin hengittelemään jotta keho rauhoittuisi. Jos nyt olisin hypännyt vessaan, olisi hoito voitu aloittaa vasta tunnin kuluttua uudelleen. Ei, ei. Päätin kärsiä.
Seurasin puuskuttaen silmä tarkkana tietokoneen kuvaruutua, koska siihen tulisi oikeat tiedot. 15min. kuluttua hoitaja tuli ja hoito saattoi alkaa, vihdoinkin! Hoito kesti 10min. Nyt tunsin, miten pyllyssä kuumotti. Hoitaja kertoi, että kyllä vain, iho menee rikki koska säteet polttavat ja tuska tulisi kasvamaan. Niinpä tietysti… Housut kintuista ylös ja hipi – hipi – loikkaa vessaan. Ah sitä helpotusta! Rasvat pyllyyn ja menoksi. Tuo rasvaaminen osoittautui tuiki tärkeäksi joka vessareissun jälkeen.
Rasvatuubeja hamstrasin monen moista. Vain yksi osoittautui todella hyväksi. Kerron siitä seuraavalla kerralla.
