Tuska alkaa.

23.8.2024. Tähän mennessä oli alakerta alkanut jo punoittaa helakasti. Housuja ei enää saanut käyttää vähään aikaan. Tällöin totesin, että nyt olisi haaremihousut olleet paikallaan. Kuljin kylillä pitkässä hameessa ja istuminen alkoi olla hankalaa.

Tuona päivänä oli vihdoin viimeinen hoitopäivä ja lääkärin vastaanotto. Iloni siitä koki pienoisen tyrmäyksen kun lääkäri varoitti, että viimeinen tuska on vasta tulossa! Jaaha… Säde tekee tuhojaan, eli työtään vielä hyvän tovin, vaikka hoidot onkin loppu.

Näin siinä todellakin kävi. Jo parin päivän kuluttua iho paloi karrelle ja ihon riekaleet vain roikkui. Kudosnesteet valui pitkin reisiä, piti ottaa pyyhe mukaan kun kävelyä yritti, ettei lattiaa tarvinnut pyyhkiä alvariinsa.

Kävelytyylini muistutti lähinnä kävelevää ankkaa, varovasti vaappuen, hiljaa hissukseen, siis hyvä kun pystyin kävelemään. Istuminen ei sekään herkkua ollut, joten sohva tiukasti selässä makoilin, ilmakylpyjä nauttien. Peilin avulla kurkkailin, että miltä siellä näyttääkään? Syvä huokaus, laitoin peilin hiljaa pois.

Mutta ne vessareissut…ne vasta olikin elämys! Vesi silmistä lentäen ja kroppa täristen kivusta tein tehtäväni. Ei ole hääviä kun kaikki on rikki ja yrität siinä sitten käydä toimillasi, ihan sydämeen otti juu. Suihkuttelua ja rasvausta reilusti.

Voiteitahan minulla oli jos jonkinlaista. Sain kortisonia, jota en käyttänyt, koska se ei mitenkään auttanut. Paras ja ehdottomasti sen 10 pisteen arvoinen voide oli Locobase Repair, josta sain vinkkiä sairaanhoitajalta. Siinä ei ole hajusteita, eikä se mitenkään kirvele. Voide on todella paksua, minkä koin hyväksi, sillä se jättää iholle suojaavan kalvon. Tosin hankalaa oli se, ettei voide tarttunut kunnolla kun ei ollut ihoa mihin tarttua. Tietyssä asennossa sain jotenkin pysymään, ettei heti liukunut pois.

Tätä kokemuksen kärvistelyä kesti neljä piiitkää päivää. Nyt täytyy myöntää, että hiukan kysyi hermoja, vaikka ne kuuluisat lehmänhermot minulta löytyykin. Kaikesta huolimatta, ei tullut tulehduksia joita niitäkin suorastaan odotin. No, eihän niin saisi tehdä…odottaa mitään negatiivista. Ihmisen mieli nyt vaan on sellainen.

Päivä päivältä alkoi olo helpottumaan ja hentoinen iho alkoi kehittymään takaisin tuhoutuneelle alueelle. Voiton puolella olen, jes!

Kontrolli onkin vasta 3kk:den kuluttua. Siihen asti jännään, onko kaveri häipynyt? Ja marraskuun loppua odotellessa pitää mennä vielä fyssarin pakeille. Kaikki tuolla alhaalla kun on supistunut palamisen myötä. Ei muuta kuin dilataattori kehiin!